SAKSANMETSÄSTYSTERRIERI
(DEUTSCHER JAGDTERRIER) 103
Alkuperämaa: Saksa
(Hyväksytty: FCI 5.2.1996, käännös SKL-FKK 22.4.1997)
KÄYTTÖTARKOITUS:
Monipuolinen metsästyskoira, joka soveltuu erityisesti luolametsästykseen sekä riistaa karkottavaksi koiraksi.
LYHYT HISTORIAOSUUS:
Ensimmäisen maailmansodan jälkeen ryhmä aktiivisia metsästäjiä erosi jäsenmäärältään vahvasta kettuterrierikerhosta tähtäimenään luoda rotu, joka olisi tarkoitettu pelkästään metsästyskäyttöön. Kokeneet metsästäjä-kynologit Rudolf Friess, Walter Zangenberg ja Carl-Erich Grünewald päättivät kasvattaa luolametsästykseen soveltuvia mustaruskeita metsästyskoiria. Sattuma tuli heidän avukseen. Hagenbeckin eläintarhan johtaja Lutz Heck lahjoitti Walter Zangenbergille neljä mustaruskeaa terrieriä, joiden sanottiin polveutuvan puhdasrotuisista kettuterriereistä. Näillä neljällä koiralla aloitettiin saksanmetsästysterrierin jalostus. Samoihin aikoihin tohtori Herbert Lackner liittyi rodun kehittäjiin. Taitavien risteytysten (vanhan englantilaisen karkeakarvaisen terrierin ja walesinterrierin kanssa) ja monien vuosien intensiivisen kasvatustyön ansiosta onnistuttiin vakiinnuttamaan rodunomainen ulkomuoto. Jalostuksessa painotettiin käyttöominaisuuksia ja kasvatettiin monipuolisia, kovia, hyvin riistaa haukkuvia ja vesityöskentelystä pitäviä metsästyskoiria, jotka olivat ehdottoman metsästysintoisia ja koulutettavissa. Saksanmetsästysterrierikerho perustettiin vuonna 1926. Edelleenkin kasvatustyössä painotetaan eniten rodun metsästysominaisuuksia, kovaa luonnetta, rohkeutta ja toimintatarmoa.
YLEISVAIKUTELMA: Pienehkö, väriltään tavallisesti musta-ruskea, tiivis ja sopusuhtainen metsästyskoira.
TÄRKEITÄ MITTASUHTEITA: Rinnan ympärysmitta on 10 - 12 cm säkäkorkeutta suurempi. Rungon pituus on hieman säkäkorkeutta suurempi. Rinnan syvyys on noin 55 - 60 % säkäkorkeudesta.
KÄYTTÄYTYMINEN / LUONNE: Rohkea ja kova, yhteistyöhaluinen ja kestävä, elinvoimainen ja kiihkeä, seurallinen ja koulutuskelpoinen. Ei arka eikä aggressiivinen.
PÄÄ: Pitkänomainen, hieman kiilan muotoinen, ei suippo. Kuono on hieman lyhyempi kuin kallo niskakyhmystä otsapenkereeseen.
KALLO-OSA: Litteä, korvien välistä leveä ja silmien välistä kapeampi.
OTSAPENGER: Vähäinen.
KIRSU: Kooltaan suhteessa kuonoon, ei liian kapea tai liian pieni eikä halkinainen. Väriltään musta, pääväriltään ruskeilla koirilla myös ruskea.
KUONO-OSA: Vahva. Syvä alaleuka, hyvin voimakkaat leuat.
HUULET: Tiiviit ja hyvin pigmentoituneet.
LEUAT / HAMPAAT / PURENTA: Suuret hampaat ja vahvat leuat. Virheetön, säännöllinen ja täydellinen leikkaava purenta, ts. yläetuhampaat peittävät tiiviisti ilman rakoa alaetuhampaat; hampaat ovat kohtisuorassa leukoihin nähden. Hammaskaavion mukaisesti 42 hammasta.
POSKET: Voimakkaat.
SILMÄT: Tummat, pienet, soikeat ja syvällä sijaitsevat, jotta ne eivät vahingoitu helposti; tiiviit silmäluomet. Päättäväinen ilme.
KORVAT: Kevyesti päänmyötäiset, V-muotoiset, korkealle kiinnittyneet taittokorvat, eivät kovin pienet.
KAULA: Voimakas, ei liian pitkä, jonkin verran yläviisto. Kiinnityskohta on voimakas.
RUNKO
YLÄLINJA: Suora.
SÄKÄ: Erottuva.
SELKÄ: Vahva ja suora, ei liian lyhyt.
LANNE: Voimakaslihaksinen.
LANTIO: Voimakaslihaksinen ja litteä.
RINTAKEHÄ: Syvä, ei liian leveä. Kylkiluut ovat selvästi kaarevat; pitkä rintalasta ja selvästi taakse ulottuvat kylkiluut.
ALALINJA JA VATSA: Tyylikkäästi kaartuva, lyhyet ja kiinteät kupeet, vatsa hieman ylösvetäytynyt.
HÄNTÄ: Pitkään lantioon vankasti kiinnittynyt, noin yksi kolmasosa typistetty. (Huom. Suomessa typistyskielto.) Asennoltaan pikemminkin hieman yläviisto kuin jäykästi pysty, ei saa kääntyä selän päälle. Maissa, joissa on typistyskielto, häntä jätetään luonnolliseen tilaansa. Sen tulisi olla asennoltaan vaakasuora tai hieman sapelinmuotoinen.
RAAJATLIIKKEET: Maatavoittavat, vapaat, pitkä etuaskel ja voimakas takatyöntö. Liikkeet ovat sekä edestä että takaa katsottuna suorat ja yhdensuuntaiset, eivät jäykät.
ETURAAJAT
YLEISVAIKUTELMA: Eturaajat ovat edestä katsottuna suorat ja yhdensuuntaiset, sivulta katsottuna hyvin rungon alla. Etäisyys maasta kyynärpäähän on suunnilleeen sama kuin kyynärpäästä säkään.TAKARAAJAT
LAVAT: Lapaluut ovat selvästi viistot ja taakse sijoittuneet, lavat ovat pitkät ja voimakaslihaksiset. Lapaluun ja olkavarren välinen kulmaus on hyvä.
OLKAVARRET: Mahdollisimman pitkät, lihaksikkaat ja kuivat.
KYYNÄRPÄÄT: Rungonmyötäiset, eivät ulos- eivätkä sisäänpäin kääntyneet. Olka- ja kyynärvarren välinen kulmaus on hyvä.
KYYNÄRVARRET: Vahvaluiset, kuivat ja pystysuorat.
RANTEET: Vahvat.
VÄLIKÄMMENET: Hieman viistot, luut pikemminkin vahvat kuin kevyet.
KÄPÄLÄT: Usein takakäpäliä leveämmät. Varpaat ovat tiiviisti yhdessä ja päkiät riittävän paksut, lujat, kestävät ja hyvin pigmentoituneet. Sekä seistessä että liikkeessä käpälät ovat yhdensuuntaiset, eivät ulos- eivätkä sisäänpäin kääntyneet.
YLEISVAIKUTELMA: Takaraajat ovat vahvaluustoiset ja takaa katsottuna suorat ja yhdensuuntaiset. Polvi- ja kinnerkulmaus ovat hyvät.
REIDET: Pitkät, leveät ja lihaksikkaat.
POLVET: Vahvat ja hyvin kulmautuneet.
SÄÄRET: Pitkät, lihaksikkaat ja jäntevät.
KINTEREET: Matalat ja voimakkaat.
VÄLIJALAT: Lyhyet ja pystysuorat.
KÄPÄLÄT: Soikeanpyöreät, muutoin kuten etukäpälät.
NAHKA: Paksu, tiiviisti pinnanmyötäinen ja poimuton.
KARVAPEITE
KARVA: Pinnanmyötäinen ja tiheä; joko laadultaan kova karkeakarvainen tai laadultaan karkea sileäkarvainen.
VÄRI: Musta, tummanruskea tai mustien ja harmaiden karvojen sekoitus. Punakeltaiset, selvästi rajatut ja puhdasväriset merkit kulmakarvoissa, kuonossa, rinnassa, raajoissa ja peräpeilissä. Vaalea ja tumma maski ovat sallitut ja saman arvoiset. Pienet valkoiset merkit rinnassa ja varpaissa hyväksytään.
KOKO JA PAINOVIRHEET: Kaikki poikkeamat edellämainituista kohdista luetaan virheiksi suhteutettuna virheen vakavuuteen.
SÄKÄKORKEUS: Urokset ja nartut 33 - 40 cm.
PAINO: Urokset 9 - 10 kg ja nartut 7,5 - 8,5 kg.
VAKAVAT VIRHEET: Kapea kallo, kapea ja suippo kuono. Heikko alaleuka, kapeat leuat. Heikko purenta, vähänkin epäsäännöllinen etuhampaiden asento. Vaalea tai pilkullinen kirsu. Vaaleat, liian suuret tai ulkonevat silmät. Pystyt, kevyet, liian pienet, liian alas kiinnittyneet tai raskaat korvat. Suorat etukulmaukset. Pehmeä, köyry tai liian lyhyt selkä. Lyhyt rintalasta. Liian kapea tai liian leveä eturinta. Suorat takakulmaukset, ylikulmautuneisuus. Voimakkaasti ulos- tai sisäänpäin kääntyneet kyynärpäät tai käpälät. Pihtikinttuisuus, länkisäärisyys tai ahtaat kintereet niin seistessä kuin liikkuessakin. Peitsaus, jäykät tai sipsuttavat liikkeet. Hajavarpaiset tai ns. kissankäpälät. Selän päälle kääntynyt, liian alas kiinnittynyt tai suorana riippuva häntä. Lyhyt, villava, avoin tai ohut karvapeite, karvaton vatsa tai reiden sisäpinta.
HYLKÄÄVÄT VIRHEET: Luonteen heikkoudet, ampuma- tai riista-arkuus. Ylä- tai alapurenta, vino purenta, tasa- tai osittainen tasapurenta, epäsäännöllinen hammasrivi, muiden paitsi M3 hampaiden puuttuminen. Epätäydellinen pigmentti. Silmäluomien sisä- tai ulkokierteisyys (entropium tai ektropium), keskenään eri väriset silmät, siniset tai pilkulliset silmät. Värivirheet. Liian suuri tai pieni koko.
HUOM. Uroksilla tulee olla kaksi normaalisti kehittynyttä kivestä täysin laskeutuneina kivespusseihin.